Näin sadepäivän ratoksi ja Koko Suomi harjaa – kampanjan pääpäivänä 14.10.23 jäin pohtimaan omaa hampaiden harjaamisen historiaani. Kyllä, olen lapsuudesta asti harjannut hampaita aamuin illoin. Aah, nuo ihanat rutiinit, elämän kulmakivet!
Äitini, järkyttävän hammashoitopelon omaavana, oli ajatellut ettei minulle tulisi ongelmia hampaiden kanssa tulevaisuudessa. Joten hammasharja heilui aamuin illoin pienestä pitäen. Toki, jo pelkkä hammashoitolan haju sai äitini voimaan pahoin. Ehkä hän halusi itse vältellä paikkaa, eikä halunnut minua viedä sinne? Heh heh, huumorilla, kuitenkin tosissaan. – Tosi elämän juttuja, näin sitä minulle sanottiin monestakin asiasta lapsena, asioita joita vaan piti tehdä silloiseen maailman aikaan.
Hampaiden harjaus on ollut minulle päivän selvää pienestä pitäen, se kuuluu aamuun ja iltaan. Ehkäpä se vaikutti ammatin valintaani? Pidän itse omasta suun terveydestäni huolta, niin miksi en veisi sitä ilosanomaa eteenpäin muille? Näin perustelin Savonia Ammattikorkeakoulun suuhygienistin pääsykokeiden haastattelussa ja koulupaikka napsahtikin plakkariin ja tässä sitä nyt ollaan.
Kuitenkin oman urani aikana potilaitani haastatellessa olen kuullut, että he harjaavat vain kerran päivässä. Tilastojen valossa se on myös näin, me suomalaiset olemme laiskoja hampaiden harjaajia. Kuinka kauan uuden tavan luominen kestää? Montako päivää, montako toistoa tarvitaan, että tavasta tulee tapa, rutiini? Yleisiä vastauksia on netti pullollaan 21 päivää, 3 kuukautta… Entäs jos lähdetään miettimään asiaa toisella näkökulmalla: Jos jonkun asian tekemättä jättäminen jää vaivaamaan, olet onnistunut luomaan uuden tavan?
Jos salilla käynti, lehden lukeminen tai hiusten harjaaminen jää aamulla syystä tai toisesta pois ja tämä asia jääkin päivän mittaan harmittamaan. Aivan kuin jotakin oleellista olisi puuttunut, et ole aivan oma itsesi? Tämä voikin olla merkki asiasta, että tavasta on tullut rutiini? Odotatkin, että seuraavana aamuna pääsisit korjaamaan tilanteen. Onneksi olkoon, olet onnistunut luomaan uuden rutiinin!
No kukaan ei ole täydellinen, totesi jo Marilyn Monroe aikanaan. Omalla kohdallani hampaiden lankaus voi joskus aamuisin kaikessa hässäkässä unohtua. Ei hätää, yksittäiset lipsahdukset kuuluvat elämään. Tällöin on vaan tärkeää jatkaa rutiinia seuraavana päivänä, tai jos asian pystyy korjaamaan samana päivänä myöhemmin, niin tee se! Seuraavan kerran kun jätät jotakin tekemättä, teet jotakin tavoitteittesi vastaista. Älä jää harmittelemaan sitä, vaan ajattele että ehkä tosi asiassa tämä saattaakin olla uuden rutiinin synty? Ehkäpä jatkossa lankaan hampaani lounaan jälkeen? Tämä taitaa olla sitä rutiinien luomisen taidetta…
Kiitos Kun luit <3