Puhutaan hetki työstä ja palautetaanpa mieliimme miksi teemme tätä, suuhygienistin, työtä. Huomaat varmaan, kuinka rätinkiratas päässäsi pyörähtää ja pohdit edellistä lausetta. Heureka, lamppu syttyy. Tarkoitan juuri sitä, että olemme täällä potilasta varten, hoitamassa heitä. Tuntuu kuin tämä perimmäinen tarkoitus hukkuu, kun räpiköimme arjen suoriutumisessa päivästä toiseen.
Viime aikoina mediassa on ollut puhetta hoitaja pulasta. Isossa kuvassa tämä ei ole uusi ilmiö. Isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, työikäiset vähenevät ja hoidon tarve lisääntyy. Muistellaanpa vielä menneisyyden haamuja tähän lisäksi. Emme ole vieläkään toipuneet säästöistä, joita tehtiin 90-luvulla. Tästä on seurannut suurempi työkuorma ja huonommat työolot sekä tietenkin potilaan hoidon laadun heikkeneminen.
Hoitaja pulan vuoksi työpaikoilla tapahtuu paljon priorisointia eli mitä hoitoja tai toimintoja laitetaan tärkeysjärjestykseen rajallisten resurssien tarjoamaa taustaa vasten. Keskeinen kysymys lienee mitä suun terveydenhuollossa ja sitä koskevassa päätöksenteossa priorisoidaan, jos johtajat ja päättäjätkään eivät selkeästi ja konkreettisesti hahmota mitä tehdään? Onko meillä realistisia mahdollisuuksia onnistua tässä priorisoinnissa, jos päätöksen teon kohde on epäselvä?
Potilaan hoitaminen on yhteistoimintaa. On tärkeää ymmärtää hoitotiimiä ja sen menettelytapoja, työolojen aito kehittäminen tuottaa lopuksi hedelmän. Työnjaolla voidaan näin parantaa hoidon saatavauutta ja vähentää kustannuksia. Työn kehittäminen on parasta työhyvinvointia, jos työntekijä voi käyttää kaiken osaamisensa potilaan hyväksi.
SSHL ry:n puheenjohtaja Erja Nuutinen on useissa esilletuloissa korostanut, että suuhygienistin osaamista työyhteisössä tulisi hyödyntää kokonaisvaltaisesti potilaan parhaaksi. Olisi syytä pohtia työn organisointia siten, että kukin suun terveydenhuollon ammattiryhmä saa tehdä koulutuksensa mukaista työtä. Se ei toteudu, jos esimerkiksi potilaalle varattu suuhygienistin hoitoaika perutaan siksi, että suuhygienisti siirretään hammashoitajan tehtäviin avustamaan hammaslääkäriä. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa, joka viittaa arvovalintaan jättää jotakin muuta tärkeää tekemättä.
Uskon, että ymmärrys mistä avaimet onneen voisivat tulla, on tiedossa. Näkisin, että henkilöstön ajatukset ja tieto tukisi johtamista. Muistetaan siis kuunnella, ei pelkästään kuulla…
Koska olemmehan täällä potilasta varten.