Kello pirahtaa jo 5.45, tekisi mieli hieman torkuttaa ja teen sen. Vain kymmenen minuuttia lisää unta, mutta sitten jo kiireellä ylös. Usein aamulla sama rutiini, kaurapuuro mikroon, aamutoimet ja koiran kanssa pikainen lenkki. Varmistan, että vastaanoton avain on laukussa ja auton rattiin. Ajelen 45 minuutissa viehättävään pikkukylään, kyseisellä vastaanotolla käyn kerran viikossa.
Varashälytin pois päältä ja vastaanotto auki. Ensimmäinen asiakas onkin rouva, joka käy säännöllisesti puolen vuoden välein puhdistuttamassa hampaansa. Hän on hoitoalalla arvokkaan elämäntyönsä tehnyt terve eläkeläinen ja haluaa huolehtia suun terveydestä käymällä myös säännöllisesti hammashoidossa. Käynti yksityisellä toki kustantaa hieman enemmän kuin julkisella käynti, mutta hän on näin valinnut. Hammaslääkäri tekee tarkastuksen kahden vuoden välein ja suuhygienistin hän tapaa puoli vuosittain. Rouva puhdistaa hampaansa todella hyvin, mutta hampaiden asento aiheuttaa haasteita ja hammaskiveä tahtoo kertyä näihin vaikeasti puhdistettaviin kohtiin. Depuraation jälkeen neuvon uudestaan miten harjan saisi kohdennettua ienrajaan ja kerron uusista tuulista suun terveyden saralla. Elämäniloinen rouva kertoo valtavista marjasaaliistaan, joita hän on poiminut ja harmittelee kuivuuden aiheuttaneen huonon sienisadon. Iloisena sovimme tapaamisen puolen vuoden päähän ja toivottelemme hyvää syksyä. Kirjaaminen vie aikaa, koska en ole oppinut käyttämään fraaseja. Mielestäni jokainen potilaskohtaaminen on niin erilainen ja haluan korostaa eri asioita, siksi kirjoitan jokaisesta käynnistä ilman fraaseja.
Seuraava potilas tai kutsun heitä kyllä asiakkaaksi on urakoitsija, jolla on aina kiire. Hampaita ei meinaa ehtiä oikein puhdistamaan, kun töihin lähdetään usein aamu viideltä ja tullaan iltamyöhällä. Päivällä syödään jotain, enemmänkin juodaan kahvia. Onneksi tupakkaa ei kulu, mutta elämän kuormitus kuultaa puheesta ja elämäntavat saisivat olla terveellisemmät. Olen niin iloinen siitä, että hän kuitenkin käy säännöllisesti anti-infektiivisessä hoidossa! Kuuntelen hänen puhettaan elämän kuormituksesta. Yritän olla rohkaiseva ja kannustava, sekä jollain tavalla keventää hänen taakkaansa, en puoskariterapeuttina vaan ihan ihmisenä. Taakka kevenee myös, kun ultraäänilaitteella tehden hammaskiveä lähtee isot määrät! Hampaissa on vahva kiille ja yksi pieni paikka kuutos hampaan purupinnalla, olisikohan sekin ollut nykytiedon varassa vain kiillekaries. Hän on saanut onnekkaasti hyvät bakteerit, mutta silti ystävällisesti muistuttelen hampaiden puhdistuksesta.
Näin päivä etenee, asiakaskohtaamisten myötä. Potilaita on kahdeksasta kymmeneen ja välinehuolto siinä samalla. Muilla vastaanotoilla olen muun henkilökunnan kanssa, mutta tämä pieni vastaanotto sisältää vain yhden hoitoyksikön. Jos päivään tulee peruutus, saatan kipaista vieressä olevaan kukkakauppaan tai lukea hammaslääkärilehden, jonka vastaanoton omistaja yleensä tuo taukotilaan.
Kotiin ajettuani käyn koiran kanssa lenkillä, teen vähän kotitöitä, katson uutiset sekä a-studion ja sitten olen valmis unten maille. Maaseutupäivät ovat pitkiä, aikaa jää itselleni ja läheisilleni silloin enemmän, kun olen parin kilometrin päässä kotoa sijaitsevalla vastaanotolla. Kokoaikaisena yrittäjänä aloitin, kun kuopuskin oli lähellä täysikäisyyttä. Lapsiperhearkeen pitkät työpäivät ja vaihtelevat työajat eivät minun kohdallani olisi sopineet, nyt on hyvä näin.